sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

KAHDEN VUORON VÄLISSÄ

Kesäkuussa tukiperheily oli tauolla, kun laina lapsillamme oli kuun ajan menoja ja muuta mukavaa puuhaa. Pois jääneet päivät maksettiin takaisin nyt heinäkuussa. Normaalin kahden yön sijaan saimme tällä viikolla pojat meille neljäksi yöksi. Jotta ei menisi ihan kotona haahuiluksi, lähdettiin koko lauman kanssa mökkeilemään miehen enon luo Tirvalle. Tai jos tarkkoja ollaan, niin esikoinen jäi kyllä kotimieheksi, kun ei autoonkaan olisi enempää meitä mahtunut. Minulla on vapaapäivät vähissä, joten lähdettiin matkaan tiistaina heti aamuvuoroni jälkeen ja keskiviikkona takaisin tullessamme tiputtivat minut iltavuoroon. Onnistui hyvin niinkin. Irtiotto kahden vuoron välissä.







Mies sai puhelun hieman ennen kuin saavuttiin perille. Sen puhelun aikana kolmonen löysi vajasta kaksi siistiä pyörää. Pumppasi kumit ja teki koeajot. Miehen eno vispasi kerman ja vaimonsa tekaisi rahkan. Kuopus keräsi rahkaan mansikat. Testattiin petanque. Keitettiin ja juotiin kahvit. Nuorimmat ottivat uima-altaan haltuunsa. Saunakin tuikattiin tulelle. Ja minä kuljin tietenkin kameran kanssa ja kuvasin koko homman. Miten paljon sitä kerkeääkin kokea kesää yhden puhelinsoiton aikana:D.







Taivas keräsi tummanpuhuvia pilviä. Järjen ääni sanoi, että vielä ei kannattaisi lähteä kävelylle. Lähdettiin silti. Isoilla pojilla pienet tarakalla. Ohjeistettuna ajamaan lähimmän rannan laavulle, jos vaikka se sade tulisi. Ja tulihan se, kesken matkan. Salamoi, jyrisi ja ropisi niskaan ihan kunnolla. Me muut juoksimme laavulle vain huomataksemme, että poikia ei ollut siellä. Olivat ajaneet johonkin toiseen rantaan, kokeneet seikkailun ja palaneet mökille lämmenneeseen saunaan. Me muut vietimme hetken rannassa ja kuuron lakattua palailimme takaisin sateenkaaren päähän.




Sateen jälkeen höyrysi sekä järvi että kallio. Se oli vaikea saada ikuistettua kameraan. Saimme myös yllättävän "avoimet puutarhat"-kokemuksen, mutta säästän sen seuraavaan kertaan. Sen sijaan kerron vielä, että illan hämärtyessä sytytettiin mökin terassille kynttilät. Pistettiin kännykkä soittamaan bluesia gramofonin tötteröön ja syötiin vatsat pinkeiksi hampurilaisilla. Pienten poikien silmät jo luppasivat siihen malliin, että mielihyvin sukelsivat saunakamariin makuupusseihin unia katsomaan. Me aikuiset jatkoimme iltaa siiheksi, kun luppasi se omakin silmä ja oli aika uppoutua sinne omaan makuupussiin tuvan lattialle.







Aamulla pistettiin tuvan uuniin tuli. Keitettiin pannukahvit. Tiskattiin taivaan esihuuhtelemat kahvikupit pihapöydästä tuvan pöytään.  Pikkuväki huuhteli unihiekat aamu-uinnilla. Saunassa oli vielä 40 astetta, joten saattoi siinäkin lämmitellä siiheksi, kun taas lämpeni sauna. Kamarista löytyi akuja ja ruutuakin vähän tuijotettiin. Sade piti meidät pois kävelylenkeiltä, mutta hyvä oli tässäkin olla. Kunnes työt kutsui ja käännettiin auton nokka kohti Kotkaa. Kiitos R&T, oli hauskaa. 


Tänään on töissä kulunut koko päivä. TJ on neljä työpäivää, joista yksi vielä koko päivän mittainen. Tulevalla viikolla on tarkoitus piipahtaa keltaisella tuvalla, ostaa teltta ja pakata hellevaatteet kassiin. Viikon päästä näihin aikoihin ollaankin sitten jo ihan lomalla. Aikamoista.

ps. Tietokoneeni päivitti jotakin ja sen jälkeen palkit on vinksallaan ja näkymät muuttuneet koneella vieraaksi. Blogitekstit ei enää päivity blogloviniin. Kuvat ei siirry Lightroomiin piuhalla, vaan ne pitää siirtää kameran kortilla. Ehkä tästä jotenkin selvitään ja tullaan tilanteen kanssa sinuiksi. Mutta jos joku muu tietää, että mistä tämä bloglovin-ongelma voisi johtua, niin vinkkejä otetaan vastaan. Eli: miten saan blogini taas päivittymään blogloviniin?

perjantai 21. heinäkuuta 2017

VIRKISTYTÄÄN JA VÄSYTÄÄN

Päivät ovat täynnä kuin Turusen pyssy. Välillä pelottaa, että se laukeaa. Samaan aikaan virkistytään ja väsytään. Kerätään univelkaa, joka kuittaantuu hiljaisissa hetkissä vähän kuin väkisin. Nukahtelen sopivissa ja sopimattomissakin tilanteissa. Miehellä on tutkimus välillä "melko hyvässä vaiheessa", seuraavassa taas kaikki on kesken ja paniikki mieliala valtaa alaa. Viisainta olisi hautautua kotiin ja kirjoittaa. Minulla on töissä lomaa edeltävä loppukiri ja kotona kotityöt. Mutta samalla kesä kutsuu ja on tarve ottaa hetkistä kiinni. Kuten vaikka sunnuntaina, kun laivat tekivät lähtöä. Työnsimme veneen vesille ja ajoimme sitä katsomaan.


Koko Kotka oli saanut saman idean. Rannat olivat mustanaan porukkaa ja ohitse ajoi kaikki ne, joilla oli jonkunlainen vene. Pikkuinen paattimme keikkui ja vettä pärski sisään.





Muu perhe ajoi autolla Katariinan niemeen, mutta minä, mies ja miehen veli parkkeerasimme Varissaaren kupeeseen. Laivat etenivät vastatuulessa, eikä purjeiden paraatia siis ollut. Harmi. Mutta kokemus tämäkin. Ohittivat meidät yksi toisensa jälkeen ja purjehtivat uusille vesille. 




Kiersin saaren. Veljekset pysyivät asemissaan. Toinen kuvasi ja toinen piirsi. Varissaaren ravintolassa soitto soi. Jokaisella rannalla istui katsojia seuraamassa laivojen lähtöä. Oli porukat piknikillä ja ilman. Aurinko lämmitti ja häikäisi. Tuntui niin kesälle. Vastarannalta tuli viestiä: milloin tulette?








Vaihdettiin miehistöä. Miehen veli jatkoi Katariinasta matkaa autolla ja veneeseen nousi kuopus kaverinsa kanssa. Tuuli oli noussut, vesi loiskui ja vene keikkui aalloilla. Keski penkillä kaksi nauravaa naamaa vain kehottivat miestä ajamaan aaltoja päin. Kuva jäi ottamatta, kun pelkäsin kameran kastuvan. Loppumatkasta sai näes jo vääntää takin hihasta vettä, mutta minkä kesä kastelee sen se kuivaa. Tai jos ei, niin aina voi lämmittää saunan kotiin päästessä.

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

OI KESÄYÖ

Paluumatkalle saimme seuraa miehen veljestä ja veljenpojasta. Minun kännykkäni oli unohtunut kotiin ja miehen kännykästä akku oli loppumassa. Sovittiin siis, että tavataan veneellä klo. 22. Veneelle kävellesämme torin lavalla soitti Suuri tuntematon ja pakkohan se oli käydä naapurin mies kuvaamassa siinä ohi mennessä. Kuka tunnistaa, että missä muussa tämä naapurin mies on kunnostautunut, kun laulamisessa ja persoonallisessa esiintymisasussa:)?



Aurinko laski ja tuuli oli tyyntynyt. Laskeva aurinko maalasi tehtaan savut punaiseen ja kultaan. Aloiteltiin paluumatkaa leppeissä tunnelmissa. Venematka meille kestäisi sellaisen reilun puolen tunnin ajan, jos ajetaan suorinta reittiä. Tällä menomatkalla kurvailtiin hieman veneiden reunoja hivutellen ja se luonnollisesti pidensi hieman matkaa.




Oletteko koskaan ajatelleet noita purjeveneiden lippuja? Olin kyllä pistänyt liput useasti merkille, mutta en tiennyt, että niillä on oma tarkoituksensa. Kyseessä on siis viestiliput, joiden merkityksen voi käydä lukemassa linkistä. Hyödylliset ja kauniit. Niin kuin purjevene itsessään. Erityisen kauniit ne olivat illan valossa siinä levätessään satamassa. Tänään käymme katsomassa klo. 15, kun lähtevät täysin purjein taas maailmalle. 








Miten armollinen onkaan ihmisen mieli. Minusta tuntuu, että mitään huonoa kesää ei ole ollutkaan. On vain ollut ihania kesäisiä kokemuksia nyt viikko pullollaan. Lämpimiä hetkiä ja ihania ihmisiä. Lämmin pintavesi kätteni alla, kun uitan sitä laidan yli. Valo, joka vaihtaa väriään ja tunnelmaa sen myötä. Kaunein taivas löytyy tietenkin kotirannasta. Oi kesäyö.


Kuvaaja työssään.






Tähän loppuun täytyy tietenkin soittaa Pariisin kevään Kesäyö.


Tänään on siis 23. hääpäivämme. Kiitos jokaisesta vuodesta, Rakas. Elämä kanssasi on ollut ihmeellinen ihana seikkailu!