torstai 11. toukokuuta 2017

TOPPATAKKI TAKAPAKSISSA

Se on mukavaa, että Pekka Pouta jaksaa nauraa näille keleille ja lämpötiloille. Pitäisi varmaan ottaa mallia hänestä ainakin niinä hetkinä, kun lunta hiljaa leijailee. Kuten eilen. Viime perjantaina Tampereelle lähtöä tehdessämme puin nahkatakkia päälle, mutta pistin nyt vielä varmuuden vuoksi sen toppatakin takapaksiin. Paleleminen ei näet naurata yhtään. Olin toki toiveikas sen suhteen, että sitä ei tarvitse käyttää, mutta käyttöönhän se tuli. Lauantain pelien päätteeksi tehtiin näet pieni kierros Pyynikillä. Lähdin liikkeelle nahkatakissani, mutta palasin kiltisti toppatakkia hakemaan ennen istahtamistamme Pyynikin näkötornin kahvilan ulkoterassille. Oli aurinkoista ja kylmää. Kahvia ja munkkeja pohjalle ja sitten kipusimme torniin.


Tornista näkyi toinen torni. Ja kolmas torni. Ja...




Toppatakissakin oli niin kylmä, että laskeuduin kuvaamaan mieluummin alemman kerroksen lasien taakse. Kuvassa ei siis ole aave, vaan kuvaaja toppatakissaan.


Miesväki luovutti tässä kohtaa, nuorimmat lapset jäivät metsään ja me äidit tehtiin puutalokierros Pyynikillä. Olipas komeita pytinkejä. Yritin tuossa hieman selvitellä, että mikä näiden talojen historia on, mutta ei auennut. Ovat niin suuria, että ovat ilmeisesti olleet joko useamman perheen koteja alusta alkaen tai sitten rikas väki on ymmärtänyt paikan kauneusarvon jo aikoinaan. Kiinnostavaa olisi tietää, joten jos lukijoissa on joku asiantuntija, niin saa avata asiaa.



Nämä kaksi oli kiinnostuneempia puista metsässä kun puista talojen seininä.







Opin kuitenkin, että Pyynikinharju on maailman korkein soraharju ja sieltä voi ihastella Tamperetta tai toisella puolella harjua avautuvaa Pyhäjärveä. Harjun näkötornissa paistetaan Tampereen parhaat munkit, jota kyseisenä päivänä oikein jonotettiin. Kuntoaan täällä voi kohottaa joko kävelemällä puutalokaduilla tai harjua ristiin rastiin risteäviä kävelypolkuja. Tai kiduttaa itseään Tahdon portaissa. Oli kiva paikka, voin mennä toistekin, jos tilaisuus tarjoutuu.

Esikoisen pääsykokeistahan ei ole kuulunut vielä mitään, sisään pääsee minimaalisen pieni porukka eli 4% kaikista hakijoista. Mutta jos onnistaisi, niin hänen ensisijainen toiveensa on Tampere. Oli siis eri tavalla jännittävä ajatus ajatella, että tässä voisi olla esikoisen tuleva opiskelukaupunki. Kolmosen yksi luokkakaveri taas muutti Tampereelle jo melkein vuosi sitten. Poika käy edelleen tiheästi entisessä kotikaupungissaan Kotkassa ja kolmonen on muutamaan otteeseen onnibusseillut Tampereelle kaveriaan katsomaan. Sen myötä hänelle on muodostunut pieni tamperelainen kaveriporukka, jota oli tapaamassa meidän Pyynikin kävelyn aikana. 

Nyt lähden ennen töihin menoa verotoimistoon selvittelemään näitä verovähennys-asioita. Toivottavasti onnistuu. Ulkona kirkasta, mutta lämpömittaria en ole uskaltanut vielä katsoa. Eilenhän täällä taas lunta hiljaa leijaili... 

14 kommenttia:

Allu kirjoitti...

Minkähänlaiset kelit siellä onkaan helluntaina, me nimittäin tullaan silloin Suomeen.

Pepi kirjoitti...

Yöllä taisi olla reilusti taas pakkasta, aamuvarhaisella maa kuurassa ja autojen ikkunat jäässä, nyt paistaa aurinko (ennen iltapäivän lumi/räntä/vesisateita) joten pihalle siis! Kovin on kummallinen kevät.
Noita munkkeja joutuu AINA jonottamaan 😁 -tosin nyt niitä saa myös keskustorin munkkikahvilasta, ei pelkästään niiden vuoksi tarvitse harjulle asti lähteä 😉 Toki se harjulle kiipeäminen kuluttaa enemmän...pitäis vissiin joskus tass kiivetä, on jo useampi vuosi siitä kun on tullut käytyä.

Aili Nupponen kirjoitti...

Eilen satoi lunta ihan harvinaisen sakeasti, yöllä se suli melkein pois. Tänään on taas hieman tullut lisää lunta, onneksi ei paljoa. Mielenkiintoista nähdä, tuleeko kesää koskaan AD 2017...

Tunelmallista äitienpäivää sinulle ja perhekunnallesi, Mine/Paluumuuttajatar!♥♥♥

Anonyymi kirjoitti...

Minulle eräs noissa puutaloissa asuva kertoi että moni Pyynikin puuhuviloista on siirretty Terijoelta (ehkä joskus 100v sitten?). Sen tarkemmin en osaa kertoa.

Jael kirjoitti...

Hieno torni ja näkymät.
Kyllä teillä saisi jo lämmetä. Meillä oli pari päivää yli 30 astetta,meinasin läkähtyä,ei sekään ole kiva,jossain siinä teidän asteiden ja meidän asteiden välissä saisi olla.Nyt on alle 30 mutta selvästi on jo lämmennyt niin että lakana vain riittää

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Allu: Täytyypä varautua kaikkein pahimpaan?

Pepi: Minä en edes syönyt munkkia, kun koitan pitää sokeripaastoa. Ensi kerralla sitten. Kummallinen kevät tosiaan, tänäänkin sateli niin isoja hiutaleita, että maa hetkeksi valkeni, mutta onneksi seuraavassa hetkessä aurinko sulatti kaiken. Argh. Jo riittää.

Aili: Mielenkiintoista nähdä että tuleeko täällä enää koskaan kesä. Minun mittapuullani sellaista ei ollut kesällä 2015 eikä 2016. Onneksi oli sentään kauniit syksyt.

Anonyymi: Mielenkiintoista. Miksihän päätyivät niitä siirtämään? Paikan ymmärrän kyllä, sillä siellä on kaunista.

Jael: Saisi lämmetä. En ole aloittanut minkäänlaisia pihatöitä, kun siellä ei tarkene, eikä voi kuitenkaan mitään istuttaa jäätymisen pelossa. 30 astetta en kaipaa. Sanoisin, että ideaalilämpötila olisi 22-25 astetta, hennolla tuulella.

Carola Lehtonen kirjoitti...

Ihana Tampere...Pyynikin idylliset puutalot ja Pispala, minäkään en tiedä noiden kauniiden talojen historiaa, mutta luulisi Googlen syövereistä niillekin löytyvän selvyys:) Kevät on ollut kyllä mielenkiintoinen...saa nähdä tuleeko nyt sitten tämän jälkeen kuuma ja sateeton kesä?

Matkatar kirjoitti...

Ihana retki teillä! Juu nämä säät ovat todellakin uskomattomia, ei ihme että meteorologiakin naurattaa. Me olemme tehneet tällä viikolla pihakivetystä ja tunnin välein on paistanut aurinko, sitten on taas sadellut lunta. Mutta viileys ei ole haitannut -päin vastoin jos olisi lämpimämpi, ei näin raskaita hommia jaksaisi oikein tehdäkään :D

SaaraBee kirjoitti...

Jos Allu on siellä helluntaina, niin sitten sataa VARMASTI taas lunta.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Carola: Pispalakin oli puheissa. Ehkä sitten ensi kerralla. Kesän suhteen en uskalla odottaa kuin pahinta.

Matkatar: No sitten on ollut teille hyvä työ sää. Meidän ensimmäisen Suomi kesän säät oli karseat, mutta silloin tehtiin salaojia ja pihaa, joten ajateltiin vähän samoin, eli siinä hommassa ei olisi hellettä kaivannut.
Nyt kyllä kaipaisin. En jaksa enää yhtään räntäsadetta.

Saara: Hui. Helluntain maissa meidän oli tarkoitus tilata singelit ja pistää talon ympärys siistiksi. Toivottavasti ei siis isoja kinoksia, että onnistuu.

MatkaMartta kirjoitti...

Oi Tampere, monien kesieni kesäkaupunki. Olin siinä Tampereen lähellä pinemmässä paikassa kesätöissä ja vapaapäivät alkoivat poikkeuksetta bussimatkalla Tampereelle :) Todellakin toivon jo vähän lämpöä sinne! Täällä on pilvinen ja vähän ukkosta lupaileva keli, varjossakin kuitenkin 30 ylittyy.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

MatkaMartta: Vai on sinulla ja Tampereella tällainen suhde. Hauskaa. Minäkin toivon lämpöä ja nyt sitä taas lupailtaan. Toivottavasti ei ole taas uutisankka. Riittää lähempänä 20 kuin 30.

Sanna kirjoitti...

Ihana, kun kävitte ☺ . Mulla on jo muutama paikka mielessä, mihin voidaan matkata seuraavalla kerralla!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Sanna: Hyvä hyvä, eihän sitä koskaan tiedä milloin taas löydämme itsemme sieltä:).