maanantai 20. maaliskuuta 2017

PALANNUT USEIN

Aamulla käytiin viemässä esikoisen laskin ja taulukkokirja koululle keskiviikkona olevaa matematiikan ylioppilaskirjoitusta varten. Perjantaina sitten uskonnon kirjoitukset lopettavat tämän osan esikoisen elämästä. Tämän lapsen kanssa ei ole tarvinnut kehoittaa lukemaan läksyjä, päinvastoin, toisinaan on ollut tarpeen kieltää lukemasta lomalla tms. Nyt lukulomalla tytär on ollut välillä suorastaan huoleton. Tänäänkin lähti ilman isompia suostutteluja katselemaan puutalokortteleita äidin vapaapäivän kunniaksi. Sää suosi ja Porvoo antoi parastaan.





Porvoosen sujahtaa meiltä Kotkasta tunnissa. Tänne olen palannut usein elämäni aikana. Ensin oman äitini kanssa lapsen silmin paikkoja katselemaan ja aikuisiällä vaihtelevalla seurueella. Hääyökin meni näissä maisemissa. En lakkaa ikinä ihastelemasta näitä vanhoja puutaloja. Kauaa ei tarvitse aikaa viettää, ei poiketa edes kauppoihin, vain kierros vanhoissa kortteleissa riittää. Joskus täällä voisi vaikka yöpyäkin ja käydä illalla syömässä hyvin ja hitaasti. Mutta ei niitä Porvoon hitaita nautintoja eli etanoita. Puistattaa jo pelkkä ajatuskin. Tällä kertaa emme syöneet mitään missään, sillä olimme niin aikaisia lintuja, että madot eivät vielä kiinnostaneet.



Porvoolaiset suosivat koristeita ikkunoiden välissä. Näitä riittää lähes joka talossa. 
Ja enempi näyttää olevan parempi. Tämä tulppaani-ikkuna kuului maltillisiin.




Vaikka olenkin käynyt monesti Porvoossa, en vielä koskaan ole käynyt Runebergeillä kylässä. Tällä kertaa pääsimme jo talon portille asti, vain huomataksemme, että ovet ei tähän aikaan vuodesta aukene maanantaisin. Yksi syy palata siis Porvooseen vielä ainakin kerran. Suomen vanhimman talomuseon sijasta palattiin pienelle kierrokselle vanhaankaupunkiin ja kuppi kahviakin tuli juotua vessatauon mahdollistamiseksi. 







Virkisti. Niin kävely, seura, aurinko, kuin kauniit puitteetkin. Jostakin syystä valvoin viime yönä ja sen vähän minkä nukuin, näin sekavia unia. Reissulta palasin tänään siis suoraan petiin päiväunille. Yksittäiset huonosti nukutut yöt ei haittaa. Mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, niin seuraavana yönä nukun kuin tukki.

Ensi kesänä saatamme kuin saatammekin nukkua jossakin muualla kuin Suomessa. Olen nyt surffaillut urakalla airbnb:n sivuilla ja se on avannut ovia taas niihin alkuperäisiin mahdollisuuksiin, joista tämä koko matkakuumehässäkkä sai alkunsa. Palataan niihin, jos haaveet realisoituvat. Kiitos vinkistä, Jael ja Saara.

11 kommenttia:

Carola Lehtonen kirjoitti...

Kaunis ja idyllinen Porvoo. Mukava kuulla, että lomanne näyttää toteutuvan.

Jael kirjoitti...

Tsemppejä esikoiselle kirjoituksiin. Oi ihana Porvoo,minullekin se on ollut tärkeä paikka kesäisin ihan pienestä alkaen:isovanhemmilla,tädin perheellä,myöhemmin veljellä (jonkun aikaa) ja serkulla on siellä /ollut siellä kesämökit ihan lähellä,ja Porvooseen ollaan aina menty viikottain ostoksille,viimeksi olin siellä toissa kesänä kun menin serkun kesämökille,mutta koukkasimme Porvoon kautta. En tiennytkään että Kotka on niin lähellä Porvoota.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Carola: Nyt lähti taas lentojen hinnat nousuun. Kun ei voi tietää, että milloin olisi se aika, jolloin ne olisi pakko varata.

Jael: Uusi moottoritie on nopeuttanut matkaa entisestään. Kilometrejä välissä on noin 80, eli lähellä ollaan. Porvoo on ihana kesäkaupunki, mutta käy minulle myös talvella, keväällä ja syksyllä:).

Aili Nupponen kirjoitti...

Ihana kuvapostaus, kiitos Mine!
Porvoo on ainutkertainen kaupunki ja nähtävyys..:)

Menestystä tyttärellesi kirjoituksiin!

♥♥♥

Petra kirjoitti...

Mulle Porvoo tuli tutuksi vasta viime kesana, ehdin kaymaan lomalla ollessani siella kahdesti silla niin ihastuin paikkaan! En yhtaan siis ihmettele etta olet palannut usein, nuo puutalot ja se idylli!

Satu kirjoitti...

Porvoo on ihana, ihan mihin vuodenaikaan tahansa. Tästä ei ole monta päivää, kun mietin, että olisi ihana käydä pitkästä aikaa Porvoossa. Pitänee toteuttaa haave pian!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Aili: Siellä on historian havinaa ja sen mukanaan tuomaa tunnelmaa.

Menestystä mekin toivomme. Huomenna se matematiikka.

Petra: Näin pitkälle kun ehdit ilman Porvoota. Hyvä kun tutustuitte nyt kuitenkin. Voisin kuvitella minun kuuluvan asumaan sinne, niin nautin siitä ilmapiiristä.

Satu: Minä myös piipahtelen siellä mielelläni mihin vuodenaikaan tahansa. Sellainen kunnolla talvinen Porvoo on vielä kuvaamatta.

Anonyymi kirjoitti...

Vielä vinkiksi, että Lontoon suomalaisessa merimieskirkossa on majoitusta tarjolla. Esim. 6 hengen huone hinnalla £29 per hlö/yö eli ei paha. t. lontoolainen

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Anonyymi: Kiitos vinkistä. Hinta ei ole paha, eikä merimieskirkko myöskään. Huoneen tasosta on tietysti vaikea mennä sanomaan. Lontoo on tällä hetkellä häipynyt taka-alalle. Matkakohde oli jo selvä, mutta nyt lentojen hinnat nousivatkin. Odottelemme siis hetken ja sitten taas mietitään, että mihin mennään. Lontoossahan olemme miehen kanssa olleet, joten mieli tekisi jonnekin ihan uusille ja ennen näkemättömille kulmille.

Leena Lumi kirjoitti...

Kävin ensimmäisen kerran Porvoossa kevättalvella 2013. Oltiin Olgan lähdön jälkeen hirväesti liikkellä, kun koti tuntui niin tyhjältä...Kävimme ostamassa Porvoosta nykyisen ajopelimme ja samalla syömässä autoliikkeen omistajan suosittelemassa paikassa. Porvoo on hyvin viehättävä. Tuo pinkki auto on ihana<3 Ja jo nyt perunanarsissit ulkona...

<3

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Leena: Silloin vasta. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Minun äitini rakasti Porvoota ja siirsi sen ja vanhat puutalot-rakkauden minuun monilla Porvoon retkillä. Omiin lapsiini se ei tunnu siirtyvän, jostakin syystä. Johtuuko sitten siitä kerrostalo-lapsuudesta suurkaupungissa vai mistä lie?