keskiviikko 8. marraskuuta 2017

KAIKKI JÄRJESTYY

Ajattelen sen niin, että ihmiselle ei anneta raskaampaa taakkaa, kun hän jaksaa kantaa. Ja sille, jolle annetaan  ulkopuolisen mielestä kohtuuttomasti, annetaan myös yliluonnolliset voimat taakkansa kantamiseen. Olisi annettu myös niille, joka jättivät avun ottamatta vastaan ja tekivät oman päätöksensä. 

Vastoinkäymisiä on monenlaisia. Itseaiheutettuja, omista valinnoista johtuvia. Ja sitten vain niitä, jotka elämä tarjoilee pyytämättä. Ne itseaiheutetut on ollut vaikeampia kantaa. Niiden paino muistuttaa jatkuvasti omasta epätäydellisyydestä ja omista virheistä. Elämää vastaankin voi toki kapinoida, mutta mitä se hyödyttää. Se antaa ja ottaa. Kukin meistä päättää miten siihen suhtautuu.




Oma taktiikkani on kai ollut tämä: opi omista ja toisten virheistä. Lapsuudenkodissa jo tein päätöksen monessa kohtaa: tulen elämään tässä kohden toisin. Matkan varrella on joutunut arvioimaan asioita uudelleen. Hullua se on hakata päätä jatkuvasti samaan kohtaan seinää. Toiseksi: tunnusta virheesi ennen kaikkea itsellesi ja tee asiassa parannus. Kukaan meistä ei ole täydellinen, mutta aina kannattaa oikaista kurssinsa väärin tekemisen sijaan. Kolmanneksi: hyväksy asiat, joita et voi muuttaa. Niin itsessäsi, mutta myös toisissa ja olosuhteissa. Sen sijaan älä erehdy luulemaan muuttamattomaksi asiaa itsessäsi ja olosuhteissa, jota sinun ei huvita tehdä tai työstää. Neljänneksi: älä kuvittele, että pärjäät yksin. Kukaan ei pärjää. Miten helpottavaa, kun voi jakaa murheensa ja ilonsa. Elämänsä. Ja kaikkein parasta on, kun saa jättää itsensä Luojansa käsiin. 





Ja viimeiseksi: käännä katseesi kauniiseen ja hyvään. Mitä raskaampaa, ikävämpää, pimeämpää ja ärsyttävämpää on ympärillä, sitä tärkeämpi on etsiä sitä mikä on nyt hyvin, kaunista ja kiitoksen arvoista. Kuten tämäkin ihmeellinen iltahetki kotirannassa. Marraskuu<3. Vahvista sitä, tartu siihen. Lähetä kiitos sille kenelle se kuuluu. Usko siihen, että hyvä voittaa. Lopulta käy hyvin. Kaikki järjestyy.

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

EI PÄÄSE SAATTAJATKAAN

Iltapimeässä töiden jälkeen kävelen hautausmaalle yksin. Siinä konkretisoituu se tosiasia, että siitä ensimmäisestä perheestäni ei ole ketään muuta jäljellä. Isän hauta on pimeä ja kasvaa rikkaruohoa. Yksinäinen kynttiläni tuo heikosti valoa. Äidin haudalla on asiat paremmin. Kynttiläni pääsee toisen viereen ja valaisee siistit istutukset. Minua ei kannata niistä kiittää. Pyhäinpäivä on illassa. Vuodatan sydämeni Hänelle, jolta olen sen saanut. 

Tänään kokoontui pieni saattojoukko viemään veljeni viimeiselle matkalle. 







Kun vuodet tulevat täyteen
ohjaan veneeni valoisalle merelle
tuuli puhaltaa myötäisesti
ja pilvettömän taivaan alla
unohdun aalloille.

-Olavi Heino-


Elämä jatkuu näissä.



Ja tässä. "Äiti, kato!" Ei paina murheet, ei pimeys, ei kuolema.





Ja viimein sun matkaan, ei pääse saattajatkaan.

perjantai 3. marraskuuta 2017

MARRASKUU ISKEE SILMÄÄ

Marraskuu iskee silmää. Muistuttaa siitä, että ei pitäisi olla ennakkoluulojensa vanki. Pimeän ja synkän sijaan se tarjoilee kirkkaita päiviä. Ei puhettakaan mustista aukoista. Autossa hapuilen aurinkolaseja. Siivouspäivänä pistelen peitot tuulettumaan kirpakkaan pakkasaamuun ja matot riviin kuuraiseen maahan. Sanon: jos marraskuu on tätä, otan sitä lisää.






Kuvaaja saapui eilen meille ja jäi yökylään. Tuumaili siinä illan suussa, että lähtee aamulla kuvaamaan auringonnousun. Vilkaisin varovaisesti, että moneltahan se tapahtuu ja ilmoitin sitten lähteväni mukaan. Kellon sai laittaa soittamaan sentään kuuden sijaan seitsemältä. Puoli kahdeksalta olimme sonnustautuneina toppavaatteisiin ja lähdimme odottamaan päivän nousua Höyrypanimon rantaan. Marraskuupa veti visusti pilviä auringon eteen. Varsinainen vekkuli.



Pilvisen päivän taideteoksia ala luonto. Ja kuvaaja työssään.






Huviloiden kohdalla taivas jo hieman rakoilee. Laskeudutaan huviloilta tehtaan varjoihin ja siirrytään Hovinsaarelle. Kuvaaja on kyllä asunut melkein puolet elämästään Kotkassa, mutta ei ole eksynyt näille poluille. Minulle mukavinta on se, että hän kävelee mielellään. Päivä sen kun paranee matkan varrella.  Värit lisääntyvät ja tavataan vanha tuttu. Kuullaan kuulumiset. Nähdään lempipaikat rannalla.






 Tästä on nyt hyvä suunnistaa iltavuoroon ja työntäyteiseen viikonloppuun. 
Mukavaa viikonloppua. Kiitos myös kommenteistanne edelliseen. Aihehan on saanut jatkoa nyt tuolla median puolella, joten se siitä tällä foorumilla.

maanantai 30. lokakuuta 2017

SUVAITSENKO SUVAITSEVAISIA

Meidän väen syyslomasta tulikin hiihtoloma. Suksia ei tosin kaivettu esiin, mutta pulkat kylläkin. Yläkerran aula on täynnä pipoja, hanskoja ja kaulaliinoja. Yhden lumikävelyn ehdin tekemään omilta töiltäni ensilumen laskeuduttua maisemaa kirkastamaan. Aina se sykäyttää ja saa mielen jotenkin helläksi. Sitä kai kääriytyy joulu-oloon. Ja silloinhan hyvä, lämmin, hellä on mieli jokaisen:).


Omenoita on tullut ja aina vaan tulee. Apua. Omenahilloa olen tehnyt yhden satsin, mutta entisiäkin on vielä syömättä. Nyt kaivataan helppoja ja hyviä omena-ohjeita pikaisesti.


Olen minä tässä miettinyt tätä naisena ja miehenä oloakin. Kokenut sekä miehet että naiset hyväksi asiaksi. Iloinnut siitä, että talossa on mies, joka tarttuu poraan ja piikkaa sen muurin auki. Vaihtaa autoon renkaat. Kiipeää katolle tyhjentämään rännit. Päätynyt siihen, että on mukavaa olla nainen. Huomannut, että monet kotityöt ainakin meillä valikoituu varsin luonnollisesti, ei pakosta ja hampaat irvessä. Olen myös seurannut hämmentyneenä tätä Suomessa vellovaa keskustelua sukupuolineutraaliuteen pyrkimisestä. Kokenut olevani kuin ulkoavaruudesta tullut olio, jonka on vaikea käsittää edessään olevaa aihetta. Mistä tässä nyt puhutaan ja miksi? Kuka tätä keskustelua masinoi? Missä kohden naisena ja miehenä olemisesta tuli huono asia? Miksi on paha, että pienelle pojalle kerrotaan, että hän on hieno pieni poika. Tai tytön pitäisi mieluummin olla kettu kuin tyttö? Eikö saa pukea vaaleanpunaiseen, vaikka toisen mielestä se on maailman kaunein väri? Ostaa autoa, kun poikaa ei nyt yksinkertaisesti kiinnosta tarjolle asetetut barbit? Miksi ei saisi olla miesten ja naisten töitä? Keneltä on pois se, että on naisia ja miehiä?






Lukion jälkeen olin töissä päiväkodissa. Suomeen oli siinä vaiheessa tullut melko suuri määrä somalipakolaisia ja tämä näkyi päiväkodin arjessakin. Suomalainen ajatus on siitä lähtien alkanut olla sen suuntainen, että koska joukossamme on henkilöitä, jotka ajattelevat joistakin asioista (kuten vaikka uskonnosta) eri tavalla, meidän on muutettava oma kulttuurimme ja unohdettava historiamme. Tultava hajuttomaksi ja mauttomaksi, ettei kukaan vaan loukkaannu? Ilmeisesti suomalaisille on erittäin vaikeaa ymmärtää, että maailmassa voisi olla eri tavalla ajattelevia ihmisiä eikä se haittaa mitään? Näin ollen päiväkodin pääsiäisestä ja joulusta karsittiin pois kristillisyys. Noidat ja tontut kävivät ilmeisesti muslimeillekin. On puhuttu suvivirren poistamisesta, uskonnonopetuksen muuttamisesta, kevät- ja joulukirkkojen lopettamisesta. Kun minun lapseni menivät turkkilaiseen kouluun, arvatkaapa vaan tuliko siellä kenellekään mieleen, että koulusta karsitaan turkkilaisuus ja islam muutaman kristityn mukulan tähden? Ei tullut, eikä mieleeni olisi tullut asiasta käydä rettelöimään. Siellä piirsivät muiden mukana uhrijuhla-kortit ja ottivat osaan kaikkeen mikä vastaan tuli. Kotona asioista sitten keskusteltiin ja kerrottiin, että miksi me ajattelemme siinä ja siinä asiassa eri tavalla. Tieto ei mielestäni lisää tuskaa, vaan auttaa ymmärtämään erilaisuutta. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, kaikkeen ei tarvitse itse suostua ja mennä mukaan, mutta kaikkia ihmisiä tulee kohdella kunnioittavasti ja ystävällisesti.





Nyt ilmeisesti sama suvaitsevainen suomi haluaa suvaita sitä pientä vähemmistöä, joka on omasta sukupuolisuudestaan hämillään. On tyttöjä, jotka kokevat olevansa poikia ja poikia, jotka ovatkin ehkä tyttöjä. Tai sekä tyttö että poika. Tai ehkä on poikia, joita kiinnostaa enemmän tyttöjen jutut ja tyttöjä, jotka mieluummin painivat ja rassaavat mopoja. Omalla ala-asteellani oli mm. se poika, joka halusi vain tanssia ja se poika, joka tykkäsi kutoa. Minä olin se tyttö, joka ei missään nimessä halunnut mekkoja, koska oli kivempaa juosta poikien kanssa metsässä ja kiipeillä puuhun. Totuushan on se, että suurin osa meistä, jos ei kaikki, on sukupuolisuudestaan hämillään lapsena ja nuorena, sillä silloin me vasta tutustumme siihen mitä olemme. On mielestäni siis suorastaan vahingollista, että tämä hämillään oleva porukka ei saisi saada selkeitä naisen ja miehen malleja. Tai että sitä tahallaan hämmennetään lisää väittämällä luonnollista ja itsestäänselvää luonnottomaksi ja epäselväksi.

On myös se minimaalisen pieni porukka, jolla syntyessään on sekä miehen että naisen sukupuolielimet. On niitä, jotka haluavat olla muu-sukupuolisia. On myös heitä, jotka eivät halua olla ihmisiä ollenkaan, vaan jotakin ihan omaa. Kuten yhden miehen vahva halu olla nukke eli ihmis Ken. Mutta miten ihmeessä heitä auttaa mieheyden ja naiseuden demonisoiminen, ja sen olemassaolon kieltäminen? Neutraalit vessat tai sukupuolineutraaliuden pakottaminen opetukseen? Jos joku tajuaa, niin voi yrittää vääntää minulle mallin rautalangasta. 

Suvaitsevaisuudesta on itse asiassa tullut tämän suomettumiseni myötä kirosana. Ei siksi, että en olisi suvaitsevaisuuden kannalla vaan siksi, että sanan ovat omineet käyttöönsä ne ihmiset, jotka vähiten suvaitsevat kenenkään muiden mielipiteitä. Nämä kovaääniset ovat luoneet oman totuutensa ja hakkaavat suvaitsevaisuuden nimissä kaikki toisin asiasta ajattelevat. Minulle erilaisuuden ymmärtäminen ja sietäminen on erittäin arvokas asia. Sen ymmärtäminen, että hyvin erilailla ajattelevat ja toimivat ihmiset voivat tulla toimeen, kunhan Suomen suvaitsevaiset eivät tule nuijimaan heitä yhteen muottiin, jonne ei mahdu kukaan muu kuin ne suvaitsevaiset itse. Minun ei siis ole vaikea suvaita ateisteja, muslimeita, pakolaisia, miehiä, naisia, homoseksuaaleja, transseksuaaleja, muusukupuolisia, suomalaisia tai kiinalaisia, mutta tarvitsen näköjään apua oppiakseni ymmärtämään ja suvaitsemaan suvaitsevaisia, jotka eivät suvaitse kuin itseään. Muutenhan minusta tulee oikeasti suvaitsematon?

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

VISIO MINULLA ON

Esikoinen on vilautellut ilmoille ajatusta, että hän tulisi kotiin koko joulukuuksi. Voi olla, että hänestä olisi oikein kiva, jos yläkerran huoneen remontti olisi siihen mennessä valmis. Se tarkoittaisi noin viittä työteliästä viikkoa. Tähän asti remontin tahti on ollut melko hidas, joten pitäisi kai ryhtyä tempaisemaan hieman nopeammin. Visio minulla on kyllä huoneesta aivan valmis. Olen miettinyt jo sängyn, puukorit, tapetit ja kaiken muun oleellisen. Vain tapetinpoisto on tekemättä. Ja lattian maalaus. Muurin sisässä olevien risojen peltien korjaus. Muurin ehostus. Hellan edustan laatoitus. Ja ne hellan rikki olevat kaakelit....

Sunnuntaina ajaessamme kohti Tamperetta, päätin yhdistää matkan varrelle visiitin Metsänkylän navettaan, josta kuvittelin löytäväni viimeksi mainittuja. Minulla oli mallikaakeli kassissa ja toiveikas mieli. Johan nyt varmaan löytäisin juuri oikean kokoiset kaakelit rikki menneiden tilalle. No, en löytänyt. Metsänkylän navetassa ei ollut puuhellan kaakeleita ollenkaan, mutta muuten se oli niin viehättävä paikka, että haluan ehdottomasti mennä sinne joskus uudelleen ajan kanssa. 





Ensin tutustuimme alpakoihin, joilla ei ollut ollenkaan pöllömmät laidunmaat. Näimme myös vilaukselta aasit, jotka olivat piiloutuneet pois lähtiessämme ja kuopus (sekä te) jäi(tte) ilman kuvaa aaseista. Seuraavaksi tein pikakierroksen navetan rakennustarvikemyymälässä, josta en siis löytänyt etsimääni. Sen sijaan näin, että moni muu varmastikin löytää.





Uunin luukkuja olisi ollut, mutta nehän meillä jo on.
Emme myöskään tarvitse ovea, vaikka ovemmekin kyllä kaipaisivat ehostusta. Sitten joskus.



Alpakkalankaa en ostanut. Olisin kyllä voinut.


Kahville meinasimme mennä, mutta muutimme mielemme ja jatkoimme matkaa. Ihastelimme navetan ympäristöä ja mietimme, että miten ihmeessä näin ihana paikka on auki vain sunnuntaisin ja silloinkin vain muutaman tunnin. Tähän taitaa liittyä jotakin, jota emme vielä tajunneet? Otamme siis joskus selvää ja palaamme paremmalla ajalla. 



Seuraavalla kerralla käyn ainakin Kahvila Leivintuvassa.



En ole ehtinyt vielä jatkaa tapetin poistoa, sillä töihin paluu haittaa remonttia. En myöskään tiedä mitä teemme rikkinäisille kaakeleille. Mies sen sijaan kääri hihat ja rupesi rikkomaan muuria. Pellit löytyi ja löytyi myös iso ampiaispesä, jonka asukkaat olivat onneksi hylänneet. Nyt tohtori on siivonnut myös muurissa olevat ilmastointikanavat ja ottanut selvää, että mistä saamme uudet pellit. Hellamusta on valmiina, joten kunhan muurit on taas kunnossa, kaunistan sen päällisen. Marraskuulle on siis tiedossa monenlaista puuhaa. Jaksaa, jaksaa, jos pystyy remontin maksaa, maksaa?