perjantai 15. joulukuuta 2017

15.

Olen laskenut jouluvalmistelut pitkälti tänään alkaneiden vapaapäivieni varaan. Tämän päivän listalla  oli siivousta ja joulukuusen haku. Mies otti eilen varaslähdön siihen siivoukseen, joten pääsin vähemmällä. Tyttöjen kanssa lähdettiin kuusen hakuun ja kaunis yksilö myös löydettiin. Oli vain niin jykevää laatua tämä kuusi, että ei meinattu millään saada sitä pysymään pystyssä kuusen jalassa. Oli lopulta ruuvattava koukku kattoon ja ripustettava kuusi siihen:).


Samaan koukkuun ripustettiin myös Joulun tähti.


Kuusen kanssa melkein samaan syssyyn saapui talolle myös lainalapset viikonloppua viettämään. Kolme isointa on illan omissa riennoissaan, joten kolme pienintä sai toimia kuusen koristajana. Hyvinhän tuo sujui ja kuusi sai nopeasti jouluisen asun. Olohuoneessa on nyt kuusen tuoksu joulutunnelmaa tuomassa.







Joulukoristeeksi minulle riittäisi joulukuusi ja kynttilät. Punaista katselen mielelläni kukissa.  Kuopus sen sijaan on sitä mieltä, että enempi olisi parempi. Ehkä tässä jonkunlaiseen kompromissiin vielä päästään? Onko sinulla joka vuosi tismalleen samat koristeet vai virkistääkö vaihtelu? Minä pysyttelen aika samoissa, mutta joulukuuseen oli tietysti pakko ostaa tuo Suomi 100- pallo:).

torstai 14. joulukuuta 2017

14.

Tänään pitkä päivä töissä. Jos kaikki menee niin kuin suunnittelin, on tiedossa asukkaiden kanssa jotakin tällaista:


Oletko käynyt tänä vuonna kauneimmissa joululauluissa?

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

13.

Juuri kun kirjoitin siitä ilmastonmuutoksesta, sain siitä osani. Mies vei minut eilen aamulla töihin. Mietti siinä mennessään, että pitäisi kai ottaa taas pyörä käyttöön, kun ei ole mitään estettä sen käytölle. Tiet olivat kuivat ja mustat.


Joku jo luovutti. Oikeasti pyörällä ei vaan pääse.


Kello kolmelta odotin pysäkillä bussia aivan hurjassa räntäsateessa. Maassa oli kerroksittain märkää loskaa. Sitä samaa tippui päälle pysäkin viereisistä puista. 25 minuutin odottelun jälkeen astuin lopulta bussiin hiukset päähän liiskautuneena ja läpimärkänä. Ikkunasta seurasin pyöräilijöitä, jotka järjestään taluttivat ratsujaan. Oli mahdotonta polkea. Kotona selvisi, että olin kuljeksinut ihmisten ilmoilla ripsivärit poskille valuneena. Hitsit, että jäi ottamatta se päivän kuva. Oli nimittäin melkoinen kiire riisua litimärkä toppatakki, villatakki ja paita.  Pestä naama. Vaihtaa ylle kuivaa sukkaa ja housua. Pelastautua hypotermialta villaan kääriytyen ja kahvia juoden.



Kun oli keho saatu taas kuivaksi ja normaalille lämpötilalle, oli aika lähteä kuopuksen kanssa asioille. Tällä kertaa olin varustautunut kumisaappain. Tiet olivat auraamatta ja auto suti paksussa sohjossa. Heti autosta ulos astuessani viereinen auto kuorrutti minut märällä sohjolla. Onneksi oli tuore kokemus märissä housuissa kuljeksimisesta. Ostokset tuli kuitenkin tehtyä ja illalla vietyä vielä kolmonen harkkoihin. Tässä vaiheessa ajettiin edelleen sohjossa, mutta taivaalta tuli ihan rehtiä vettä. Tajusin kaupungin säästäneen tietoisesti. Ajeluttivat meitä päivän sohjossa, koska tiesivät yöllisen vesisateen hoitavan homman ihan ilmaiseksi. Tänään tiet ovat epäilemättä märät ja mustat.

Iltavuoron alkua odotellessa en siis kuuntele ainakaan kappaleita Let it snow, I'm dreaming of a white Christmas tai I'm singing in the rain. Pitää olla tosi varovainen sen suhteen mitä tilaa. Taivaalta kun voi nykyään tulla näemmä ihan mitä tahansa. Toivottavasti teillä hieman idyllisemmät olosuhteet?

tiistai 12. joulukuuta 2017

12.

Sanoivat, että alkuvuosina kelit vaikuttivat paljon siihen kuinka ihmiset lähtivät joulutalot tapahtumaan. Nyttemmin suomalaiset ovat luovuttaneet. Ilmat ovat mitä ovat, joten tapahtumaan lähdetään vaikka vettä sataisi. Hyvä niin. Kyllä minäkin olisin mieluummin nähnyt Loviisan lumipeitteisessä pikkupakkasessa, mutta minkäs teet. Ilmastonmuutos on arkipäivää ja se on antanut Suomelle lämpimämmät talvet ja kylmemmät kesät. Miksiköhän ihmeessä ei juuri toisinpäin?




Mehän vietimme monta joulua ulkomailla ja niiden vuosien aikana lumettomasta joulusta tuli normaali ilmiö. Näin ollen tunnelma ei lässähdä tai ole kiinni valkoisista hangista. Talojen sisällä oleellisinta oli tietysti koristeet, tuoksut ja siisteys. Musiikki, kynttilät ja takkatuli olivat ehdottomasti plussaa.




Värimaailmaltaan talot olivat aika rauhallisia. Sinistä oli punaista enemmän. Itsekin huomaan karsivani punaista meidän joulusta pois. Siihen jotenkin väsyy nopeasti. Kukaan muu perheestä ei vielä ole kysellyt punaisen joulusohvan perään, joten jos unohtavat, mennään meilläkin vaaleilla sohvilla. Siisteys, kynttilät ja joulupuu. Siinä ne itselleni tärkeimmät.




Tänään tuossa ruokapöydässä pohdittiin, että pitäisikö sitä satsata suursiivoukseen vai joulufiilistelyyn. Pojat olivat ehdottomasti fiilistelyn kannalla.  Sauna on pakko pestä, samoin keittiön laatikot, mutta muuten taidan kyllä antaa komeroiden pitää kaaoksensa. Ensi viikonloppuna tehdään hieman normaalia perusteellisempi siivous ja tuodaan kuusi tupaan. Silitetään pois pyykkivuori. Mitenkäs teillä? Onko pakko siivota jokainen komeron nurkka vai mahtuuko joulu asettumaan vaikka pölykoirien sekaan?

maanantai 11. joulukuuta 2017

11.

Kävin kolmatta kertaa Kuninkaanlammella. Joka kerta se sykähdyttää jo pihalla. Kesällä lampea ympäröi kaunis vehreys. Voin vain kuvitella miten kaunista tuolla on ruskan aikaan tai silloin, kun talvi jäädyttää lammen ja puut ovat kuuran peittämät. Jopa nyt, kun luonto on rumimmillaan, talon pihapiiri on niin kaunis.




Loviisan taloista tämä on minun silmiini se kaikista kaunein. Ei ihme, että se on ollut monessa lehdessä esillä. Pidän sen väreistä, vanhasta tunnelmasta ja raikkaasta ilmeestä. Ihastelen runsaita asetelmia, joita en mitenkään näkisi omassa kodissani, mutta jotka sattuvat tänne niin hienosti. Talonväen lempiväreihin kuuluu selvästikin turkoosi. Se raikastaa minunkin mielestäni todella kivasti vaaleita pintoja.





Joimme talolla kahvit jotta saatiin hetki ihastella ihan ajan kanssa kaikkea ympärillä olevaa kauneutta. Tuo kakku oli muuten loistava valinta kahvin seuraksi. Tytöt joivat teet. Tapahtuma vetää hyvin väkeä, mutta olimme erittäin hyvään aikaan liikkeellä ja joka talossa oli vielä väljää. Kiitollisempaa kuvaajalle.





Tänään sain itse keitellä kahvia täällä meidän kotona. Vapaapäiväni kunniaksi tuli muutama mukava rouva aamiaiselle seuraksi. Oli turkkilaissuomalainen kokoontuminen ja kieli ja tarjottavat sen mukaisia. Miten hauska hetki. Lopuksi taas kaivettiin kalenterit esiin ja sovittiin jo seuraava tapaaminen ensi vuoden alkuun.

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

10.

Joulukuutani on haitannut kiire. Niin sen ei tulisi olla. Joulukuun kuuluisi olla hitaan odottava. Kuukausi, jolloin on lupa pysähtyä. Jolloin olisi aika tuntea, haistaa ja maistaa. Joulukuussa aistien tulisi saada nauttia, eikä ihmisen kuuluisi suorittaa, sillä joulusta on suorittaminen kaukana. Tänään tilanteeseen tuli onnellinen muutos, kun suunnistimme tyttöjeni kanssa Loviisan jouluun. Vanhojen talojen joulutunnelma otti omakseen ja lähdin kolmen tunnin talo-kierroksen jälkeen rennompana ihmisenä iltavuoroon. Nyt tässä kuvia purkaessani huomasin, että keittiö on kodin ja joulun sydän. Siellä taika tapahtuu ja sieltä kotiin leijuu hyvä, lämmin ja hellä:). Tai sitten ei:(.


Vackerbackan keittiöön olisi mieluusti jäänyt istumaan pöydän ääreen. 
Kaikkein mieluiten olisin vienyt sen pöydän kotiin. Ja nuo lattialankut oli niin ihanat, että.


Huomasin myös, että talo otti omakseen tuoksun myötä. Se saattoi olla luotaan työntävä. Sellaista koettiin, jos huomattiin, että talossa tupakoidaan tai jos talossa oli yksinkertaisesti likaista. Kutsuvimpia taloja tuoksun puolesta oli Villa Limppu. Joululimpun yhteen kietoutuvat tuoksut synnyttivät rakkauden taloon jo ovella.


Villa Limpussa katettu joulupöytä oli tuoksun lisäksi vastassa heti ovella.
Keittiössä oli Limppujen lisäksi pienoismalli talosta piparkakuilla toteutettuna.
Rakastan muuten puuhelloja. Ja nyt minulla itselläni ON sellainen<3.




Talon pienoismalli piparitaikinalla toteutettuna löytyi myös Helgasista. Tässä talossa pidin eniten sen keittiöstä, joka kirjaimellisesti sijaitsi talon sydämessä, eli ihan keskellä. Luonnon valoa keittiö sai myöhemmin rakennetun lasiverannan kautta.




 Villa Hannan suloisin oli tämä pienen pieni kamiina keittiössä:).


Välimeren majatalon ulkoasussa itseäni häiritsi vahvasti "70-luvun ikkunat" vanhassa talossa. Sisällä tuli kuitenkin tunne, että tästä voi jotakin tullakin. Isännällä oli ainakin selvät visiot. Ja tunnelmasta sai kiinni keskeneräisyyden äärelläkin.




Kävitkö Loviisan joulussa? Mikä mahtoi olla oma lempparisi? Minun omani tulee sitten huomisessa luukussa. Hyvää yötä.

lauantai 9. joulukuuta 2017

9.

Esikoisemme syntymän aikaan mies työskenteli Virtasalmella. Siellä oli ihan huikean hieno teknisen työn luokka sinisessä vanhassa puukoulussa. Luokasta oli hienot näkymät läheiselle järvelle. Siellä me harrastelimme aina joskus koulupäivien jälkeen puutöitä. Tämä nukkekoti oli yhteinen projektimme. Siippa auttoi sen rakentamisessa ja teki taloon huonekalut. Minä ompelin ja kudoin tekstiilit. Talon sai esikoisemme 1-vuotislahjaksi. Siinä on asustellut eläimiä, barbeja ja milloin ketäkin. Itselleni talolla on siis paljon muistoarvoa. Meidän lapset ovat kuitenkin kasvaneet siitä yli. Jo jonkun aikaa se on saanut olla tyhjänpanttina remppahuoneen kaapissa.





Minun on vaikea luopua talosta, joten olen päättänyt säästää sen tuleville lapsenlapsilleni. Koska huoneen kaapeista piti löytää tilaa miehen musiikkikeskukselle, päätin ottaa talon joulun ajaksi rapputasanteelle tonttujen kodiksi. Pyhien jälkeen sille täytyy sitten löytää joku odotuspaikka, kun ei niitä lastenlapsia taida nyt vielä hetkeen olla tiedossa:D. Tähän koloon pitäisi sitä paitsi kiinnittää lisää kirjahyllyjä, jotta saadaan kaikki kirjat asteltua hyllyille.




Siinä mielessä tämä on vähän niin kuin perinne, että miehen kotona tavattiin aina jouluksi rakentaa tonttutalo. Jos siellä perinne onkin hiipunut, on se meillä tänä vuonna ehkä aloitettu?

Onko sinulla jotakin sellaista, josta sinun on vaikea luopua?